Olen Sara-Emilia Kinnunen..
asumme avomieheni ja napolinmastiffiemme kanssa Mäntsälässä, noin 60 km Helsingistä, Sälinkään kylässä maaseudun rauhassa.
Koiraharrastukseni alkoi....
jo teini-iässä, ja 13-vuotiaana sain ensimmäisin oman koirani, kauhukseni on todettava siitä kuluneen jo parikymmentä vuotta! Vuonna 1991 hankin ensimmäisen molossini, bullmastiffi-uroksen ”Remun” (Viidog’s Caesar Remus),
Remu nukkui pois syksyllä 1999 8-vuotiaana sairastettuaan luusyöpää. Remu oli todellinen englantilainen herrasmies.
Napolinmastiffi kiinnosti minua jo tuolloin, Suomessa oli silloin hyvin vähän tietoa ja kokemuksia rodusta, annoinkin asian hautua ja pyrin hankkimaan tietoa tuosta minua niin kiehtovasta koirasta.
Napolinmastiffi tuli elämääni noin yhdeksän vuotta sitten, kun hankin ensimmäisen napolini ”Massan” (Pigheaded Cutthroat Anceliga), eikä sen jälkeen ole mennyt päivääkään ilman napolinmastiffeja vierelläni.
Massa oli tuolloin 9 kuukauden ikäinen ja kasvattajalleen palautunut. Olin sikäli onnekas ensimmäisen napolini kanssa että Massa oli luonteeltaan todellinen Napoli, vaikkei ulkomuodollisesti aivan ruusu ollutkaan. Massa ei ollut näyttelykoira eikä siitoskoira, mutta se opetti minulle paljon siitä mitä on napolinmastiffin uskollisuus ja kumppanuus , sekä sen suuri intohimo ja tehtävä suojella ja vartioida omiaan. Sen lempeys ja tulisuus. Sen itsevarmuus ja järkähtämättömyys.
Massan ja Remun riesaksi saapui syksyllä –96 napolinpentu ”Miina” (Rantatuulen Bellatrix). Kolmannen koiran tultua sai kaupunkiasuminen jäädä ja muutimme tänne maalle missä koirilla on tilaa ja mahdollisuus rodunomaiseen käyttäytymiseen. Maalla napolit ”puhkesivat kukkaan” päästessään todella vartioimaan!
|
